Huonon koiranomistajan tunnustuksia

Huono koiranomistaja tässä moi! Kirjoitan tätä juttua siksi, että koirien hyvinvoinnin ammattilaisenakin kompastuin ns. vanhanaikaiseen, eli olettamukseen että koirani oireet johtuvat jo diagnosoidusta sairaudesta.

Meidän taloudessa asuu mummokoira, heinäkuussa 10 vuotta (toivottavasti) täyttävä leonberginkoira, jolla on diagnosoitu hyvin pitkälle edennyt spondylosis deformans eli kansankielisesti spondyloosi, selkärangan etenevä rappeumasairaus jossa selkänikamat vähitellen silloittuvat yhteen. Lolan tapauksessa sairaus on edennyt niin pitkälle että käytännössä sen selkäranka on jo yhtä luuta.

Moni varmasti tässä kohtaa jo miettii miksi ihmeessä tällainen koira on vielä elävien kirjoissa, tähän Lolaa hoitava äärimmäisen taitava ja viisas ortopedi totesi että koiraa tulee aina tarkastella kokonaisuutena, kliiniset löydökset ovat itse asiassa hyvin pieni osa koiran hyvinvoinnin arvoinnissa. Lola on onnellinen mummeli joka juoksee, hyppii, kerjää herkkuja, syö ja juo hyvällä ruokahalulla, leikittää aikamiespoikaansa päivittäin ja lenkkeileen jopa 8km metsälenkkejä. Niin kauan kuin Lolan tilanne on tämä, on hänen elämänsä täysin oikeutettua vakavista luustomuutoksista huolimatta. Lola on kuitenkin jatkuvalla hermokipulääkityksellä, joskin toistaiseksi vielä suhteellisen pienellä annoksella. Lisäksi Lolaa hoitaa säännöllisesti sekä osteopaatti että hieroja (sattuneesta syystä, heh).

Viikonloppuna alkoi kuitenkin nousta tummia pilviä Lolan aina niin aurinkoisen elämän taivaalle, jotenkin mummo vaikutti väsyneeltä ja kovin kankealtakin, ruoka kuitenkin maistui ja lenkille lähdettiin häntä tötteröllä kuten aikaisemminkin. Ammattilaisena tutkani on kuitenkin hyvin herkkä voinnin muutoksiin ja nämä hyvin pienet nyanssit huolestuttivat minua. Pakko myöntää että mielessä kävi näinköhän mummo tulee näkemään kymppisynttäripäivänsä kuitenkaan, vaikka lopetus ei nyt ole ensimmäinen toimenpide terveystilanteen heikkenemisessä. Useamman seniorikoiran kokemuksella kuitenkin tiedän että kun homma alkaa menemään alamäkeen, romahdus yleensä tapahtuu aikamoisella vauhdilla.

Päätin katsoa päivän tai pari miten tilanne edistyy, ja lisätä hermokipulääkkeen kaveriksi myös tulehduskipulääkkeen kuten ortopedi oli minua ohjeistanut. Tiistaina kuitenkin Lolalle turposi vasemman silmän alaluomi ja ajattelin että niin on huonoksi mennyt vastustuskyky että nyt sitten silmätulehduskin tähän vielä, mitään rähmimistä ei kuitenkaan ollut joten päätin seurata silmääkin vielä hetken. Illalla turposikin sitten koko poski ja lamppu syttyi tämän huonon omistajan päässä, hammasjuuripaise!! Totuuden nimissä on myönnettävä ettei mielessäni ollut edes käynyt suuhun kurkkaaminen, sillä oireilut sopivat täydellisesti Lolan diagnoosiin! Noh, keskiviikkona aamupäivällä mummo hammaslääkäriin, viikon antibioottikuuri ja uusi aika hampaanpoistoon!

Huoh, ei ole ihan pieni ja riskitön juttu hampaanpoistoleikkaus tuon ikäiselle jättikoiralle, mutta silti löydös on hyvin lohduttava (no lukuunottamatta sitä että tunnen itseni todella tyhmäksi ja huonoksi omistajaksi), tälle voidaan kuitenkin tehdä jotain!! Tuo spondyloosi on nimittäin siitä ikävä kaveri että sille ei ole mitään tehtävissä, ainoastaan tukihoitoja liikkuvuuden ylläpitämiseen ja kivun hallintaa lääkkeellisesti, tauti kuitenkin etenee teki niin tai näin.

Tarinan opetus on siis tämä, vaikka koirallasi olisi mikä diagnoosi, älä koskaan oleta että oireet liittyvät siihen vaikka oireet sopisivatkin diagnoosiin. En tällä tarkoita että koira pitäisi viedä jokaisesta pienestä vinkaisusta eläinlääkärin tutkittavaksi, vaan enemmänkin sitä että katsele koiraasi avoimin mielin ja jos jotakin uutta oireilua ilmenee, tarkasta aina vähintään korvat, silmät ja ennen kaikkea se suun tilanne! Omaksi heikoksi puolustuksekseni voin todeta että Lola ei missään kohtaa oireillut hammastaan tyypillisesti, se edelleen söi hyvällä ruokahalulla, joi vettä normaalisti ja pureskeli luita mielellään.

Tässä samassa on hyvä tilaisuus muistuttaa koiran hampaiden hoidon äärimmäisestä tärkeydestä, ja ihan erityisesti nivelrikosta kärsivillä ja muilla kroonisesti kipuilevilla koirilla! Päivittäisellä hampaiden harjauksella voidaan ehkäistä plakin ja hammaskiven syntymistä, mutta noin 2-4 ikävuodesta alkaen koiraa tulisi käyttää vuosittain eläinlääkärin hammastarkastuksessa ja tarvittaessa yleisanestesiassa tehtävässä hammaskivenpoistossa. Tiesithän muuten että ultraääniharjaus, joka tehdään ilman anestesiaa, ei puhdista ientaskuja eikä näin ollen ole riittävä hammashoidoksi, päinvastoin, se saattaa jopa piilottaa ikävän yllätyksen koska hampaan pinnallinen hammaskivi on poistettu eikä aiheuta epäilystä, saa ientaskussa oleva hammaskivi tehdä tuhojaan rauhassa.

Lola-mummelin elämä jatkuu siis ainakin toistaiseksi kohti maagista kymppisynttäriä, samassa operaatiossa koko purukalusto röntgenkuvataan ja poistetaan tuon paiseen tehneen hampaan lisäksi toinenkin lohjennut poskihammas. Samalla varaan myös peräkammarinpojalle ajan tarkistukseen ja puhdistukseen, tähän haastan sinutkin mukaan! Kurkkaa koirasi suuhun ja varaa hammastarkastusaika jos edellisestä on jo aikaa!